Australia on vastakohtien ja ristiriitaisuuksien maa. Kaupat ovat pullollaan hyvää ja kohtuullisen edullistakin pihvilihaa. Silti esim. Canberrasta on vaikea löytää ravintolaa, jossa olisi tarjolla hyvää pihviä, saati että sitä saisi vielä edullisesti. Paikalliset kauppakeskukset ovat täynnä erilaisia pikaruokapaikkoja, ns. food courteja. Niissä saa hampurilaisia, subwayn patonkeja, etnisiä (lähinnä kiinalaista ja intialaista) tarjottavia. Fishiä ja sipsiä on myös kiitettävästi tarjolla, paikalliseen tapaan paneroituna. Mutta jos kaipaa ns. tavallista ruokaa, ei sitä löydy mistään, ellei halua maksaa itseään kipeäksi. Ravintolat, jotka eivät ole näitä pikaruokapaikkoja, ovat lisäksi auki vain lounasaikaan ja sitten illalla puoli kuuden jälkeen. Iltapäivällä on turha yrittää löytää järjellistä syötävää.
Yksi pikaruoka- tai lounaspaikkojen erikoisuus on se, että kaikki juomat, siis myös vesi, maksavat erikseen. Muuten kohtuuhintaisen lounaan hinta nousee tämän juoman, vedenkin, kanssa noin kolmanneksen. Tähän juomakulttuuriin kuuluu sekin, että juomalaseja tai -mukeja ei ole tarjolla. Juomat siis juodaan sivistyneesti suoraan pullon suusta.
Parasta syötävää täällä saa tekemällä itse. Normaalia, suomalaiseen makuun sopivaa ruisleipää ei täällä myydä missään (paitsi Canberran suomalaisen luterilaisen seurakunnan myyjäisissä, tervetuloa!). Siispä sen teko on pitänyt opetella. Viisi kiloa ruisjauhoja maksaa 20 dollaria, tämän hetken kurssin mukaan kuutisentoista euroa. Siitä saa kymmenkunta pienehköä ruisleipää, jotka meidän viisihenkisessä perheessämme syödään reilussa viikossa. Mutta kyllä se kannattaa.
Se kannattaa siksikin, että kouluruokailua suomalaiseen tapaan ei täällä ole. Lapsille pitää tehdä kouluun eväät mukaan, eväät, joiden syöntiin kuuden tunnin koulupäivän aikana on tilaisuus, tai sitten ei. Koululaisilla on täällä omat erityiset "lunchboxinsa", joihin voi laittaa esimerkiksi tuota mainittua ruisleipää, jonkin hedelmän, pienen jogurttipurkin ja jotain sopivaa juotavaa. Valitettavan usein ainakin osa lunchboxin sisällöstä kulkeutuu koulusta takaisin kotiin, lasten mukaan lähinnä siksi, että eväiden syöntiin ei ollut aikaa...huomatkaa, että olemme maassa, jonka yksi tunnuslause on "no worries", savonnettuna "elähän hättäile".
